tiistai 9. elokuuta 2016

Osa 3.2 Tournerville




Viimeksi jäätiin: 



***********************


Aamuöisen hiljaisuuden Tournervillen kartanolla rikkoi nopeat askeleet ja niiden tuoma tasainen kopiseva ääni kivistä lattiaa vasten. Juliana Tournerville juoksi käytävää pitkin kohti käymälää, pahan olon ja heikotuksen tunne vatsassaan. 


Saavutettuaan käymälän tämä antoi ylen. Juliana haukkoi hetken henkeään ja piti vatsaansa kaksin käsin, istuen polvillaan kylmällä käymälän lattialla. Julianalla, niinkuin kaikilla naisillä yleensä, oli pieni aavistus siitä mitä tämä tarkoitti. 


Juliana raahusti keittiöön ja teki itselleen pientä iltapalaa ennen kuin menisi takaisin nukkumaan. Tämä mietti kuumeisesti oliko mahdollinen raskaus hyvä vai huono asia. Hänen ja Dragomirin välit olivat olleet jo kauan tulehtuneet ja etäiset, eikä hän osannut sanoa toisiko tuleva perheenlisäys heitä lähemmäs vaiko kauemmas toisistaan. 


Aamuyön viimeisillä tunneilla Juliana kapusi pää painuksissa makuukammariinsa, tuntien itsensä erittäin yksniäiseksi naiseksi. Hän muisteli kaihoisasti niitä aikoja, kun tämä muutti Eoforhildiin. Niitä aikoja kun hän ja hänen aviomiehensä olivat erottamattomia. 

*******


Pariskunnalla oli jo entuudestaan kaksi poikaa, Michael ja Roberto. Molemmat pojat kävivät Eoforhildin aatelista yksityiskoulua. Joka aamu ennen kouluun menoa pojat söivät aamiaista Tournervillen kartanon hulppeassa salissa. 


Vaikka Tournervillejen taloudellinen tilanne ei ollut paras mahdollinen, oli heillä keittäjä, joka valmisti joka aamu tuoreita leivonnaisia ja leipää. Veljekset tulivat hyvin toimeen ja pitivät yhtä. 


Päivät kuluivat samaa tahtia; aamupalan jälkeen pojat matkasivat yksityiskouluun oppimaan aatelisia tapoja ja sivistystä.

************


Eikä aikaakaan kun Julianan aamuöiset aavistukset sai vahvistuksensa; tämä oli pieniin päin.


Kuten aikaisemmatkin raskaudet, oli tämäkin erittäin rankka heikolle ja pienikokoiselle Julianalle. Tämä vietti suurimmat osat päivistä sängyn pohjalla maaten.



Dragomir oli hyvin tietoinen vaimonsa tilasta, mutta se ei miestä estänyt jatkamasta puuhiaan samaan malliin kuin ennenkin. Tämän heikkous oli kauniit ja nuoret naiset, joita sattumalta löytyi hänen palveluksistaan parikin kappaletta. 




Tämä kyseinen naikkonen oli kartanon sisäkkö, jonka kanssa Dragomir halusi vain satunnaisesti pitää hauskaa. Hänen oikea ja todelliden kiinnostuksen kohteensa oli nuori Mary Glutton. 

******************


Tournervillen tulevan perijän, Michaelin, syntymäpäivät koittivat ja niitä juhlittiin aatelisten ja kuninkaallisen perheen kesken. 


Dragomir otti vieraat vastaan kartanon pihalla. "Iltaa teidän korkeutenne!", Dragomir tervehti kuningatarta kumartaen syvään. 


Ruokasali oli koristeltu ja katettu juhlallisesti perijän syntymäpäivän kunniaksi. Kaikki vieraat kokoontuivat Michaelin ympärille tämän suurena päivänä; tämän oli aika karistaa lapsuuden leikit harteiltaan ja ottaa askel lähemmäksi aikuisuutta. 





Michaelista kasvoi yllättävän komea, mutta kuitenkin persoonallisen näköinen miehen alku. 




Juhlat jatkuivat pitkälle yöhön ja Juliana koetti kovasti päästä takaisin hovin ja kuningattaren suosioon. Tätä oltiin aiemmin karsastettu ja hänen selkänsä takana oltiin puhuttu erittäin ikäviä asioita. Julianan onneksi hänen pahin petturinsa, Antoinette Cormeilles, ei päässyt osallistumaan juhliin ja sabotoimaan hänen yrityksiään päästä takaisin suosioon. "Näytätte niin upealta teidän korkeutenne! Ja entäs tyttärenne? Saphire ja Emerald ovat kauneinta mitä olen vuosiin nähnyt!" Juliana kehui kuningatarta vuolaasti. 


"Voi Juliana, sanasi lämmittävät mieltäni, kiitos kovasti! Tulethan käymään hovissa taas joku päivä!" Kuningatar huikkasi takaisin ja halasi Julianaa. Julianan kasvoille levisi kauan kadoksissa ollut hymy ja tämä tunsi pitkästä aikaa taas kaiken olevan hyvin ja saavansa edes jonkinlaista tukea ja turvaa. 

*************************************


Päivät kuluivat taisaiseen tahtiin, pojat kävivät koulua ja syksy saapui jälleen punaisella väriloistollaan. 


Roberto menestyi koulussa äärimmäisen hyvin ja tämä kiikuttikin kotiin todistuksia hyvästä koulumenestyksestään. "Katso äiti katso!", Roberto kiljui innoissaan. 


"Sain jälleen parhaat arvostelut herra Berringhtonilta luennasta!" Roberto hihkui. 


Juliana kehui poikaansaa ja hymyili onneissaan. Tämä ei ollut keskustellut miehensä kanssa kuukausiin eikä ollut nähnytkään tätä kuin vilaukselta. Hänen lapsensa olivat tällä hetkellä hänen kaikkensa ja tämä vietti kaiken aikansa joko heidän tai pianon kimpussa. 


Julianan raskauskin oli viimeisillään ja tuleva vauva syntyisi maailmaan hetkenä minä hyvänsä. 



Sehän ei Dragomiria liikuttanut tippaakaan, vaan tämä vietti kaiken aikansa nuoren palvelijan Mary Gluttonin syleilyssä. 

***************************


Eräänä kirpeänä syksyisenä aamuna Julianan synnytys käynnistyi pahimmassa mahdollisessa paikassa; keskellä kirkasta päivää kartanon edustalla. Pahinta tässä oli myös se, että hänen inhoamansa Antoinette Cormeilles oli sattunut paikalle juuri samaan aikaan. "Kutsukaa kamarineitoni heti paikalle!" Juliana huusi voihkien kivusta.  


Antoinette katsoi hetken Julianan tuskaa ja lähti kapuamaan kohti kartanoa. 


Antoinette palasi takaisin kintereillään kauhistunut kamarineito, joka auttoi Julianaa päästämään lapsen.


Tumma piirteinen vauva osoittautui tytöksi, joka myöhemmin sai nimekseen Celeste Tournerville. 


Juliana haukkoi henkeään ja katsoi ihaillen kaunista tytärtään. Antoinette veti syvään henkeä ja tokaisi: "tyttärenne on oikein kaunis". Juliana kasahti Antoinettea kuin vasta tajuten, että tämäkin oli vielä paikalla. "Voi Antoinette!", Juliana parahti. 


Juliana sysäsi pienen Celesten kamarineidolleen ja kaappasi Antoinetten syleilyynsä. "En tiedä kuinka kiittäisin teitä! Kiitos kuin haitte minulle apua!" Antoinette ei sanonut mitään, mutta hymyili uuden alun saaneen ystävyyden merkiksi. Ehkä hän joku päivä oppisi sietämään Julianaa, vaikka tämä pukeutuikin kovin siveettömästi.

****************************


Pari päivää synnytyksn jälkeen Dragomirilla oli asiaa vaimolleen. "Juliana!", tämä huusi ja Juliana riensi hämmästyneenä paikalle. 


"Kultaseni, kiitos kauniista tyttärestämme. Haluaisin puhua kanssasi siitä, miten huolestunut olen sinun jaksamisestasi", Dragomir sanoi pehmeällä äänensävyllä ja kosketti Julianan käsivartta. 


Julianan kasvoille levisi hymy, kun hän kuuli miehensä sanat. "Minun jaksamisestani? Mutta rakkaani, voi oikein hyvin, kiitos vain!", Juliana sanoi hämmentyneenä, mutta innoissaan miehensä hänelle suomasta huomiosta. "Minä kun kuvittelin, että hän on minut kokonaan jo hylännyt!", Juliana mietti ääneti. 


"Rakkaani, rakas tyttäremme vaatii jatkuvaa hoitoa ja sinä olet upea aatelisnainen. Ei sinun ole sopivaa rehkiä tuohon malliin. Tarvitset lepoa ja huolenpitoa. Olen ajatellut, että palkkaisimme uuden palvelustytön hoitamaan Celesteä ja muita juoksevia asioita?" Dragomir sanoi ja katsahti kysyvästi kohti Julianaa. 


"Oi, kyllä se minulle sopii rakkaani, tietäisiköhän joku jonkun joka..", Juliana oli sanomassa, kun Dragomir keskytti tämän: "Minulla on jo tiedossa eräs reipas, kunniallinen ja kohtelias nuori neiti, joka sopisi työhön paremmin kuin kukaan. Mitä sanot kultaseni?" Dragomir sanoi aavistuksen hermostuneesti, mutta vaativasti. 


"Se sopii mainiosti kultaseni, oikein hyvin. Kiitos, että pidät minusta edelleen huolta..luulin jo, että olin vähällä menettää sinut..", Juliana sanoi, kuiskaten lopun sanoistaan, halaten samalla aviomiestään. 


Dragomir vastasi Julianan halaukseen, muttei sanonut mitään. 

*********************************



Saman iltana Tournervillen kartanon pihalla odotti hermostunut nuori tyttö, Mary Glutton. 


Kartanon ovet aukesivat ja ulos astui Dragomir sanoen tytölle:"Hei rakkaani, kaikki on nyt sovittu. Sinä muutat kartanoon jo tänä iltana."


"Oooh, ihanko totta?" Mary kysyi innoissaan. "Tämä järjestely siis sopi rouvalle?" tämä jatkoi pelokkaalla äänellä. 


"No ei hän tietenkään tiedä asioiden oikeaa laitaa. Sinä hoidat taloustöitä ja tytärtäni Celesteä, jotta meidän suhteemme ei pääse suoraan päivän valoon. Me emme saa paljastua tai muuten menetän kaiken.", Dragomir sanoi painokkaasti ja jatkoi: "Mutta nyt tule, seuraa minua. Olen ostanut sinulle säädyllisemmän asun, jota käytät työskennellessäsi kartanolla. Lisäksi sisäkkömme neiti Haxton saa siistiä sinut."


"Oooh, näytät upealta.", Dragomir henkäisi nähdessään Maryn, joka oli vaihtanut repaleiset ja haisevat piian vaatteet uuteen, kuvioituun ja kauniiseen pitsimekkoon. 


"En malta odottaa, että pääsemme nauttimaan ajastamma yhdessä. Kaikki on niin paljon helpompaa kun asumme saman katon alla", Dragomir sanoi ja halasi tyttöä. "Tule, näytän missä nukut", tämä jatkoi. 


Dragomirin lähdettyä ja näytettyä Marylle tämän vaatimattoman, mutta tälle ylellisen huoneen, istahti Mary sängylle uupuneena. 


Maryn kauneus oli luomavaa ja varsinkin uuden kampauksen ja asun myötä, tämä näytti entistä kauniimmalta. Tämä oli tottunut haiseviin ja reikäisiin vaatteisiin, tottunut nukkumaan tallissa heinäpatjalla ja peseytymään purolla. Mutta nyt tämä asui kartanossa. "KARTANOSSA? Minä, avuton ja kirkonrottaakin köyhempi tyttö, asun nyt kartanossa? En voi uskoa tätä todeksi!", Mary kuiskasi tyhjälle huoneelle. 


Hän tiesi miksi oli päässyt kartanoon, mutta koetti pitää asian poissa mielestään niin paljon kuin pystyi. Vaikkakin hänen tekonsa olivat kaukana kunniallisesta ja säädyllisestä, hän oli pohjimmiltaan nuori ja arka tyttö, joka halusi itselleen vain parempaa elämää kuin missä oli koko elämänsä elänyt. Vaikkakin edes hetkeksi. Mary huokaisi syvään ja nousi sängyltään, vaikka oli jo ilta ja herrasväki nukkumassa, kuului hänelle vielä askareita tehtäväksi. 


Salin siivoaminen oli yksi niistä. Hän ei ollut ikinä eläessään nähnyt mitään niin loistokasta ja kaunista kuin Tournervillejen ruokasali. Hetken hämmästeltyään, tämä tarttui tärisevin käsin kiinni lautasiin, jotka maksoivat enemmän kappaleelta kuin hänen vuoden palkkansa.  


Mary kiikutti astiat varovasti keittiöön yön hiljaisuudessa ja aloitti tiskauksen, miettien mielessään mitä elämä hänelle tulevaisuudessa voikaan tuoda. Nyt hän oli jo kartanossa, mitä seuraavaksi luoja hänelle suo? 

************************


Seuraavana aamuna Mary ja neiti Haxton rupattelivat käytävällä, kunnes Juliana keskeytti heidät: "Krhm, neiti Haxton? Eikö sinun kuuluisi olla kuuraamassa käymälöitä?" Juliana sanoi tämän ylimielisellä äänensävyllään, kohottaen toista kulmakarvaansa. "Pahoitteluni rouva", neiti Haxton tokaisi viileästi ja jatkoi töidensä pariin. 


"Neiti Glutton, oletan?", Juliana kysäisi sama hienostunut ja ylimielinen sävy äänessään, tämä tahtoi osoittaa uudelle tytölle heti, missä tämän paikka oli. "Kyllä rouva", Mary hihkaisi painaen katseensa kohti kivistä käytävän lattiaa ja niiamalla turhankin suuri eleisesti. Juliana myhäili mielissään Marylta saamaansa kunnioitusta ja sanoi: "Seuraa minua, sinun on aika tutustua tyttäreemme. Tästä lähtien sinä olet vastuussa hänen hoidostaan."


Mary seurasi Julianaa Celesten pieneen kammariin, kuunnellen samalla Julianan selostusta tyttärensä erinomaisuudesta ja tämän hoidosta. Mary oli aikoinaan hoitanut pienempiä sisaruksiaan ja tämä otti varmoin ottein pienen Celesten syliinsä. 


Ruokkiessaan pientä Celestä, tämä ei voinut kuin ihailla tytön maidonvalkeaa ihoa ja aatelisia piirteitä. "Sinä tulet hurmaamaan monet aatelispojat", Mary hihitti hyväntahtoisesti. 

***************************


Arki kului taisaiseen tahtiin kartanolla. Illalliset olivat vaivaannuttavia ja hiljaisia Julianan ja Dragomirin kesken. Dragomir ei ollut vieraillut vaimonsa luona Celesten alulle laittamisen jälkeen ja näiden väliset keskustelut olivat lähinnä satunnaisia tervehdyksiä kun he sattuivat toisensa näkemään. 


Nytkin illallispöydässä Juliana kokeili virittää keskustelua miehensä kanssa, mutta tämä tyytyi vain murahtelemaan vastaukseksi ja nousemaan pois pöydästä, jättäen poikansa ja vaimonsa istumaan hämmentyneinä pöytään.

************************************


Pienen Celesten syntymäpäivät koittivat ja niitä juhlittiin muutaman aatelisperheen kesken, jotka olivat kiireiltään päässeet paikalle. 



Celeste Tournerville taaperona. 


Toivotaan, että sama kaunistautuminen tapahtuu Celestelle tämän kasvaessa kuin tapahtui tämän veljille..

*******************************


Syy siihen, miksi Dragomir ei vieraillu vaimonsa luona enää, oli hyvin selkeä. Joka yö vaimonsa kadotessa makuukammariinsa, kiipesi Dragomir kartanon ylimpään kerrokseen, missä sijaitsi palvelusväen huoneet. 


Ja joka yö Dragomir astui sisään saman huoneen ovesta. Ja joka yö sama henkilö odotti tätä vuoteella maaten himmeässä kynttilän valossa. 


Syy siihen, miksi Dragomir oli ottanut Maryn asumaan kartanoon ja oli tarjonnut tälle paremman työn, oli hyvin yksinkertainen. 


Dragomir oli koukussa tähän nuoreen naiseen ja tältä saamaansa lämpöön ja intohimoon. Dragomir ei osannut sanoa mitä tämä tunne, jota hän ensi kertaa elämässään tunsi, oli? Oliko hän rakastunut? Ehkä, ehkä ei, mutta syvää kiintymystä tämä tunsi tätä nuorta naista kohtaan. 


Mary tiesi myös hyvin tarkkaan, mikä heidän välinen hiljainen sopimus oli. Tämä tiesi, mitä hänen oli annettava, jotta sai asua kartanossa ja pukeutua mekkoihin, jotka maksoivat saman verran, kun hänen eliniän palkkansa. Kyllä hänkin Dragomirista välitti, omalla tavallaan, mutta hänen kannaltaan heidän suhteessaan painoi enemmän siitä saatu hyöty. 



Kiinni jäämisen pelossa Dragomir ei koskaan viettänyt koko yötä naisen vieressä, vaikka hän sitä kovasti tahtoikin. Joka yö tämä jätti naisen nukkumaan vuoteeseen ja kapusi pois tämän nukahdettua. 


Dragomirin mielessä kasvoi yö yöltä sama ajatus. Miten hän saisi naisen kokonaan omakseen? Niin, että heidän ei tarvitsisi nukkua erillään ja olla jatkuvasti varpaillaan? Ajatukset ja suunnitelmat tämän toteuttamiseksi vilisivät vilkkaasti Dragomirin mietteissä tämän kävellessä kohti omaa makuukammariaan. 


********************************************



Myös nuori poika Roberton syntymäpäivät koittivat ja tämäkin jätti taakseen lapsuuden leikit. 


Veljeksistä kasvoi hyvinkin samannäköiset, vaikkakin Roberto peri ehkä aavistuksen enemmän isänsä komeutta.


Roberto Tournerville. 

**********************************


Myös nuori neiti Celeste kasvoi hurjaa vauhtia. 


Päivät kuluivat usein Julianan soittaessa tahtia ja Maryn tanssittaessa Celesteä. 


Mary tunsi aina välillä pienen piston sydämessään teoistaan. Juliana oli pohjimmiltaan hyvin mukava ja kiltti hänelle ja hänen tekonsa tätä kohtaan kaikkea muuta. Mary rutisti sylissään pientä Celesteä ja keinutti tätä puolelta toiselle. "Voi kumpa olisi jokin muu tapa..", Mary mietti haikeana. 

****************************


Mary ja Dragomir käyttäytyivät julkisesti niin kuin eivät tuntisikaan toisiaan, mutta harvoin jäädessään kaksin, Dragomir ei peitellyt tuntemuksiaan Marylta. "Oi rakkaani, odotan jo kovin tulevaa yötä kanssasi..sinä ja minä..olemme luodut toisillemme". Dragomir runoili. Mary nielaisi ja hihitti sanoen: "Voi teitä isäntä, anteeksi minun on pakko jatkaa töitäni."


Mary niiasi ja lähti ruokasalista. Hänen kurkkuaan kurisit, hän tarvitsi happea. 


Päästyään ulos raikkaaseen ilmaan ja haukottuaan hetken henkeään, hän huomasi nuoren Roberton pihalla. Tämä harjoitteli miekkailua ja alkoi olla varsin hyvässä kunnossa. "Iltapäivää nuori herra!", Mary hihkaisi iloisesti. 


"Iltapäivää neiti Glutton. Eikö olekin kaunis sää?", Roberto kysyi kohteliaasti. Mary hymyili iloisena ja nautti suunnatomasti saadessaan viettää aikaa hetken oman ikäisessä seurassa. He jatkoivat hetken juttelua niistä näistä, kunnes Maryn oli pakko palata sisälle jatkamaan töitään. "Oli ilo jutella kanssanne herra Roberto!", Mary hihkaisi kävellessään ovea kohti. Roberto katsoi hymyillen Maryn perään ja heilautti kättään hyvästiksi. 

******************************************



Celesten syntymäpäivät koittivat myös ja tämän oli aika jättää huoleton taaperon elämä ja aloittaa nuoren aatelisneidon elämä. 



Ja niinkuin Mary oli ennustanutkin, kasvoi Celestestä hyvin kaunis ja viehättävä neito. 

**************************************************


Jeeee 4kk tauko on ohi ja sain kuin sainkin kiireiden lomasta tämän osan ulos! Suuret pahoittelut kestosta. Pakko myöntää, että olen todella yllättynyt, että kävijöitä on blogissa riittänyt, vaikkakaan mitään ei ole tullut ulos. Kiitos kärsivällisyydestä ja toivottavasti piditte osasta! Koetan myös lukea kaikkien muiden tarinoiden uudet osat kunhan kerkeän! :)








1 kommentti:

  1. Oi, hienoa saada jatkoa tännekin! Celestestä tosiaan kasvoi todella nätti, ilmeessä näkyy selvästi sellaista tiettyä yläluokan kopeutta :D Myös molemmat pojat ovat oikein komeita, ihana yhdistelmä tuo poslininen iho ja korpinmustat hiukset.

    Kaunis on myös nuori Mary, ei ihmekään, että herra on hänen pauloissaan. Sääliksi käy tyttöä, joka ei ilmeisestikään haluaisi olla tuollaisessa asemassaan.. Hmm, ettei vain jotain romanssia olisi luvassa Roberton ja Maryn välille? Odottelen jatkoa!

    P.S. Elinorin ja Mariannen tarina on saanut jatkoa! :)

    VastaaPoista